
Kuka olen?
Katso yläpuolelta Puhetta Suomesta – lauluja isänmaasta -tilaisuutemme tallenne Lauluhuoneelta 14.3.2023.
Olen 46-vuotias arkkitehti, yrittäjä ja perheenisä Tuusulasta. Olemme vaimoni ja lastemme kanssa asuneet Uudellamaalla parinkymmenen vuoden ajan, ensin Helsingissä ja sittemmin Järvenpäässä ja Tuusulassa.
Olen työssäni rakennusalan omistajayrittäjänä toiminut erilaisten asumisen, kaavoituksen, toimitilarakentamisen ja julkisten hankkeiden suunnittelijana sekä asuntorakentamisen perustajaurakoitsijana ja hankekehittäjänä. Olen toiminut pääsuunnittelijana monenlaisissa hankkeissa ja minulla on rakentamiseen ja suunnitteluun liittyvää kokemusta kahdelta vuosituhannelta. Minulla on myös vankka tuntemus maankäytön ja kaavoituksen eri tason suunnittelusta niin kuntapäättäjän, rakennuttajan kuin suunnittelijankin rooleissa.
Jouduin ylioppilaskirjoitusten jälkeen tekemään valinnan Sibelius-Akatemian ja arkkitehtiosaston opiskelupaikkojen välillä. Vaikka valinta kohdistui lopulta arkkitehtiopintoihin, musiikki jäi kuitenkin olennaiseksi osaksi elämääni: Soittamisen lisäksi olen tehnyt sävellyksiä ja sovituksia eri kokoonpanoille. Tuusulanjärven taiteilijayhteisö on inspiroinut minua nuoruudestani saakka ja olemme onnellisia siitä, että saamme perheeni kanssa asua suomalaisen kultakauden taiteen synnyinsijoilla.

Poliittiseen päätöksentekoon olen osallistunut jo lukioikäisenä sekä myöhemmin kuntapolitiikassa Järvenpään kaupunginvaltuutettuna kolmella kaudella. Olen ollut aiemmin ns. liikkuva äänestäjä, mutta puoluevalintani on sittemmin vakiintunut keskustaan, jonka olen kokenut tähän asti parhaiten edustavan arvojani sekä oikeuksien ja velvollisuuksien tervettä tasapainoa yhteiskunnassamme. Olen toiminut kuntapäättäjänä kahdella vuosikymmenellä ja kahdessa eri Keski-Uudenmaan kunnassa ja se on antanut hyvän kuvan siitä, miten päätöksiä suomalaisessa yhteiskunnassa tehdään.
Poliittiset esikuvani löytyvät nuorehkon kansakuntamme ensimmäisiltä vuosikymmeniltä. Koen, että tuolloin päättäjiksi valikoitui onneksemme henkilöitä, jotka kykenivät näkemään välttämättömyydet ja toimivat vastuullisesti kansankunnan parhaaksi, jotkut jopa henkilökohtaisen elämänsä kustannuksella. Haluaisin nähdä politiikassa enemmän riippumattomia henkilöitä, jotka tulevat sillä tavoin politiikan ulkopuolelta, että he tuovat uutta näkökulmaa päätöksentekoon ja toisaalta heidän ei ole välttämätöntä ajatella poliittista tulevaisuuttaan tai Junckerin lakia tehdessään monesti vaativiakin päätöksiä.