Antti Heikkilä - Eduskuntavaalit 2023 - Keskusta - Sinivalkoinen Visio

Suomalainen hyvinvointivaltio on merkittävien haasteiden edessä ja ratkaisuja on haettava aktiivisesti toimien ja tulevaisuusorientoituneesti, ei siirtämällä vaikeita päätöksiä tulevaisuuteen. Yhteiskuntaa on kehitettävä vastuullisesti. Vastuullinen päätöksenteko pitää sisällään taloudellisten, sosiaalisten ja ekologisten näkökulmien huomioimisen.  

Päätöksenteossa täytyy aina muistaa se, että ennen jakamista on luotava jaettava. Kakun jakaminen on helppoa, sen osaavat kaikki – jaettavan luominen on vaikeampaa. Jaettavan synnyttämiseen tarvitaan erityisesti työllisyyden ja osaamisen kasvua. Yhteisiä resursseja on käytettävä järkevästi. Tulevina vuosina valtionvelkaa on alettava lyhentämään, sillä jatkuva velanotto on varastamista lapsiltamme ja nuoriltamme. Nousevat korkokustannukset tuovat myös paineita hyvinvointivaltion toimintojen supistamiselle. Huoltosuhteen huononeminen haastaa tulevina vuosikymmeninä koko hyvinvointiyhteiskuntaa ja jaettavana tulee olemaan pääasiallisesti niukkuutta. Silloin arvot ohjaavat sitä, millaisia päätöksiä teemme. Tarvittavat päätökset on pystyttävä tekemään, mutta oikeudenmukaisesti ja heikommista huolehtien.  

Kohtuullisuuden periaate sekä oikeuksien ja velvollisuuksien terve tasapaino vahvistavat kansalaisten kokemusta vakaasta yhteiskunnasta sekä tukevat myös lasten ja nuorten kasvamista yhteiskunnan rakentaviksi jäseniksi. Oikeudenmukainen yhteiskunta huolehtii huonompiosaisista jäsenistään tukemalla heitä vaikeina hetkinä, mutta myös tarjoamalla näkymän siitä, että omilla valinoilla, tekemisellä ja yrittämisellä voi voittaa ainakin osan vaikeuksista. Yhteiskunnan tukea tarvitaan erityisesti silloin, kun elämä kolhii. Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus, heihin kannattaa panostaa, sillä ilman heitä meillä ei ole tulevaisuutta. Usein sosiaalisen vastuun kantaminen ja tehokkaasti tuotetut palvelut nähdään vastakkaisina asioina. Näin ei ole. Palveluiden ja sosiaaliturvan kohdistaminen mahdollisimman tehokkaasti niitä tarvitseville on parasta vastuun kantamista – niin sosiaalisesti kuin taloudellisesti. Tehottomaan tyhjäkäyntiin meillä ei ole varaa. 

Suomen tulee olla energiaratkaisuissaan suunnannäyttäjä. Pienenä ja innovatiivisena kansakuntana olemme ketteriä erilaisten energia- ja ympäristöratkaisujen kehittäjinä ja käyttöönottajina. Suomalaista osaamista vihreässä teknologiassa tulee edelleen vahvistaa ja verotuksen painopiste tulee olla nykyistä voimakkaammin erilaisten haittojen verotuksessa. Uudet kasvun alat täytyy tunnistaa ajoissa ja panostaa niihin. Yhteiskunnan tulee luottaa ihmisiin kuluttajina ekologisten vaihtoehtojen valitsijoina ankaran säätelyn sijaan.  Vihreää siirtymää on kuitenkin vietävä eteen päin maltilla ja oikeudenmukaisuus säilyttäen. Ekologiseen vastuullisuuteen kuuluu vihreiden investointien ohella nykyisen teknologian, energiaratkaisujen ja infran käyttäminen niiden elinkaaren loppuun, muuten saatamme aiheuttaa ilmastonmuutosta kiihdyttäviä prosesseja juuri näinä kriittisinä vuosina ja vuosikymmeninä, kun päästöt on saatava alas. Suomesta on tehtävä puurakentamisen suunnannäyttäjä. Puurakentamisen edistämistä erilaisilla veroratkaisuilla tulee tutkia. Kaikki ekologiset ratkaisut on tehtävä siten, että globaali oikeudenmukaisuus ei vaarannu. 

Työn tekemisen täytyy aina olla ihmiselle ensisijainen vaihtoehto ja sosiaaliturvan tulee tähdätä mahdollisimman tehokkaaseen työllistymiseen. Päättäjien tärkeimpiä tehtäviä on tavoitella päätöksillä mahdollisimman korkeaa työllisyyttä. Työllistyminen on paras keino myös syrjäytymisen ehkäisyssä. Huolehtimalla korkeasta työllisyydestä pystytään ylläpitämään myös sosiaaliturvaa ja matalasuhdanteet eivät muodostu niin syviksi. Julkishallinnon tehtävissä on pystyttävä ottamaan käyttöön nykyistä laajemmin työn tulokseen perustuva palkitseminen yksityisen sektorin tavoin. Suomi pärjää luovuudella, ahkeruudella ja osaamisella. Tuottavuutta parannetaan erityisesti panostamalla tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Suomalaisen yhteiskunnan kilpailukyky perustuu pitkälti hyvään koulutukseen ja siihen, että kaikilla on siihen tasavertaiset mahdollisuudet. Siksi koulutuksesta ja tutkimuksesta leikkaaminen on yleensä lyhytnäköistä. Vastakkainasettelu työnantajan ja työntekijän välillä on menneisyyttä, molemmat tarvitsevat toisiaan ja molempien osapuolten tulee pitää huolta toistensa elinvoimasta. 

Kannattavat yritykset ovat avainasemassa, kun mietitään tulevaisuuden hyvinvointivaltion rahoituspohjaa. Yritysverotuksen tulee tähdätä yhtiöiden vakavaraisuuden parantamiseen ja kannattavan yritystoiminnan kasvattamiseen. Pienten ja keskisuurten yritysten pärjääminen kaikkialla Suomessa on tärkeää, mutta yritysten keskikokoa on myös aktiivisin toimin pyrittävä kasvattamaan nykyisestä, sillä se edesauttaa vaurauden syntymistä ja kestävää kasvua. Yhteiskunnan kannattaa auttaa kannattavia yrityksiä pääsemään haastavien aikojen yli esimerkiksi antamalla veroille maksuaikaa; se satsaus tulee yleensä maksetuksi monin verroin takaisin, kun ajat paranevat. Yritystoiminnan päättyminen konkurssiin ei saa aiheuttaa yrittäjähenkisten ihmisten joutumista pois pelistä kymmeniksi vuosiksi. Suomessa on yli 260 000 listaamatonta osakeyhtiötä, joista valtaosa on pieniä tai keskisuuria yrityksiä. Listaamattomien yritysten osinkoverotuksella tulee edelleen ohjata ja kannustaa omistajia näiden yritysten vakavaraisuuden parantamiseen. Yrittäjät eivät saa olla väliinputoajia sosiaaliturvan suhteen. 

Perhe on edelleen yhteiskunnan perussolu. Päätöksenteossa tulee huolehtia siitä, että yhteiskunnassa säilyy lapsimyönteinen ilmapiiri ja että lapsi nähdään tavoittelemisen arvoisena lahjana. Yhteiskunnan sivistyksen mittarina voidaan pitää myös sitä, miten se kohtelee syntymättömiä ja eri tavoin vammaisia lapsia. Huoltosuhteen huonontuminen edellyttää meiltä nyt myös rohkeita päätöksiä syntyvyyden parantamiseksi. Monilapsisten perheiden ansiotuloverotusta täytyy keventää ja ottaa käyttöön erilaisia perheverotuksen malleja. Hyvään lapsuuteen ja nuoruuteen ei vaadita ihmeitä, tavallinen ja turvallinen arki riittää. Yhteiskunnan tulee varata resursseja ennen kaikkea toimivan arjen ja perheiden hyvinvoinnin tukemiseen. Yhteiskunnan apua tarvitaan yhä enemmän myös vanhemmuuden vahvistamiseen. Yhteiskunnan ei tule ottaa liian suurta roolia perheiden sisäisissä käytännön järjestelyissä vaan luottaa niiden kykyyn löytää elämäntilanteisiinsa parhaiten sopivia ratkaisuja. Myös omien pienten lasten hoitaminen kotona tulee nähdä arvostettavana valintana ja satsauksena tulevaisuuteen, ei esimerkiksi työllisyysongelmana. 

Suomessa on noin 60 000 syrjäytynyttä nuorta huolimatta pitkään jatkuneista ponnisteluista nuorten syrjäytymisen estämiseksi. Syrjäytymisen jatkumoon ja perheiden ongelmiin täytyy pystyä puuttumaan riittävän ajoissa. Tämä edellyttää edelleen sinnikkäitä toimia arjen haltuunoton ohjauksessa ja nuorten työllistämisessä. Päihdeongelmaiset vanhemmat tulee saada hoidon piiriin jo ennen lapsen syntymää. Oppimispolun tulee sisältää riittävästi vaihtoehtoisia reittejä, jotta kaikki löytäisivät itselleen tavoittelemisen arvoisen päämäärän ja keinot sen saavuttamiseksi. Koulutuksen tulee pohjautua mahdollisuuksien tasa-arvon perustalle, mutta sen pitää nykyistä paremmin huomioida lasten ja nuorten erityispiirteet niin lahjakkuudessa kuin oppimisen haasteissakin. Yhteiskunnallisen keskustelun tulee ylläpitää luottavaista ja toiveikasta ilmapiiriä uhkakuvien maalailun sijaan, tuleville sukupolville tulee avata toiveikkaita näköaloja. 

Perheiden hyvinvointi käsittää myös elämän loppupään arvostamisen ja ylisukupolvisen huolehtimisen ketjun. Vanhustenhoitoon on kehitettävä uusi kansallinen malli, jossa yhteiskunta tukee seniorikansalaisten joustavaa hoitamista kotihoidossa, omaishoitajien avulla ja palvelukeskuksissa.

Tulevina vuosina energia tulee merkitsemään yhä enemmän valtaa. Vaikka Suomi on saavuttamassa energiaomavaraisuuden sähkön osalta, täytyy kotimaista energiatuotantoa edelleen lisätä siten, että myymme jatkossa yhä enemmän puhdasta energiaamme ulos. Pitkällä tähtäimellä energiaomavaraisuuden on pidettävä sisällään myös kotimaisesti tuotetut liikkumiseen tarvittavat polttoaineet. Suomalainen energia on maailmanlaajuisesti tarkasteltuna jo nyt hyvin puhdasta. Energiasektorilla on valtavat kasvunäkymät ja suomalainen yhteiskunta on ketterä testausalusta erilaisille vihreän siirtymän ratkaisuille, kunhan suhtaudumme niihin riittävän ennakkoluulottomasti. Suomen on oltava kansainvälinen suunnannäyttäjä energiateollisuudessa ja energian varastoimisessa. Tutkimuksessa ja tuotekehityksessä on panostettava erityisesti siihen, miten pystymme tuottamaan mahdollisimman päästötöntä energiaa; tällöin uusi energia-aikakausi ei näyttäydy kurjistuvana pihistelynä vaan maapallolle valmiiksi varastoituneen uusiutuvan energian mahdollistamana uuden, puhtaan ja oikeudenmukaisen vaurauden aikana. 

Laajassa maassa tuulivoimalla saadaan päivittäistä energiatarvetta päästöttömästi täydennettyä, vaikka sen osuus sähköntuotannosta on toistaiseksi vasta noin kymmenesosa.  Valtion tulee ottaa edelleen vahva rooli strategissa energiapäätöksissä, mutta jättää tekniset ratkaisut markkinatalouden ratkaistavaksi. Suomen on panostettava päästöttömästi tuotettavaan vetyyn ja sen varastoimiseen sekä siihen liittyvään teknologiaan. Kuudennen ydinvoimalan rakentamiseen valmistautumista tulee jatkaa. Kriittistä infrastruktuuria emme voi jatkossa enää myydä ylikansallisille yhtiöille. 

Turvallisuusympäristömme ja ilmasto ovat muutoksessa. Näiden ulkoisten uhkien vuoksi suomalaisessa yhteiskunnassa tulee yhä enemmän varautua omavaraisuuden ja huoltovarmuuden tason nostoon. Ruuantuotannossammekin vahvuuksia ovat ekologisuus ja eettisyys. Lähiruuan suosiminen on siksi yhä enemmän ekologinen ja sosiaalisesti kestävä valinta. Kriisinsietokykyämme vahvistaa myös se, että koko maa pidetään elinvoimaisena ja eri alueita ei aseteta keskenään erilaisiin asemiin. Vahva yhteys kotiseutuun ja terve suomalainen identiteetti nostavat maanpuolustustahtoa. Tulevina vuosikymmeninä osaavia käsiä tarvitaan yhä enemmän työperäisesti maahamme muuttavista. Muuttajien tunnetta siitä, että he ovat tasavertaisia ja tärkeitä yhteiskuntamme rakentajia, on vahvistettava.

Suomalainen yhteiskunta on rakentunut yhteisin päätöksin suunnitelmallisesti ja sen toimivuus perustuu pitkälti luottamukseen. Luottamuksen ilmapiirin vaaliminen on parasta sisäistä turvallisuutta edistävää työtä. Yhdessä tehtävien päätösten täytyy perustua faktoihin ja keskustelun on oltava asiallista. Tämä ei estä erilaisten arvojen ja aatteellisuuden näkymistä päätöksenteossa. Hyvinvoinnin, tasa-arvon ja ympäristön vaaliminen vaatii monesti epäitsekkäitä tekoja yhteiskunnan eri toimijoilta ja eri yhteisöjen sisällä. Länsimainen demokraattinen järjestelmä on monilta osin kriisiytymässä: hämmästyttävän iso osa kansalaisista kokee, ettei äänestämisellä voi vaikuttaa ja että päättäjiin ei voi luottaa. Kansalaisten luottamusta päätöksentekoon on vahvistettava. Se vahvistuu yhteistyöllä ja keskusteluyhteyden säilyttämisellä eri tahojen välillä sekä pyrkimyksellä päätöksissä mahdollisimman laajaan konsensukseen. 

Kansalaisten turvallisuudentunne on heikentynyt epidemian ja Euroopassa vallitsevan sotatilanteen vuoksi. Nato-prosessi on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, miten riittävässä luottamuksen ilmapiirissä yleinen mielipide muodostui kohtuullisen yhtenäiseksi ja avasi päättäjille väylän jäsenhakemuksen jättämiseen. Ääriajattelu ei rakenna vastaavaa luottamuksen ilmapiiriä ja poliittisen keskustelun polarisoituminen vaikeuttaa asioihin keskittymistä ja niistä keskustelemista. Tutkittuun tietoon pohjautuva päätöksenteko ja luotettava tiedonvälitys ovat parasta puolustusta informaatiovaikuttamista vastaan. Suomalaisen yhteiskunnan menestystekijöitä ovat olleet tasa-arvo, yritteliäs elämänasenne ja luottamus poliittisiin instituutioihin; nämä ovat synnyttäneet maahamme vakaat olot ja kansalaisille tunteen siitä, että omalla ja yhdessä tekemisellä selvitään vaikeistakin ajoista. Näin tulee olla jatkossakin. 

Haasteista huolimatta maamme tulevaisuus on valoisa. Muuttuvassa toimintaympäristössä on tehtävä itsenäisiä, rohkeita ja kauas katsovia päätöksiä – rakennetaan yhdessä monien mahdollisuuksien Suomi.